Matkan pituuteen nähden ehdimme nähdä ja kokea paljon. Suurin kiitos siitä kuuluu matkan aikana tapaamillemme ihmisille, jotka avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti esittelivät meille New Yorkia omasta näkökulmastaan. Tapaamamme ihmiset olivat poikkeuksetta itsenäisiä ja määrätietoisia ihmisiä, joiden vieraanvaraisuus meitä kohtaan oli ihailtavaa. New Yorkin turistinähtävyyksiä voisi kahlata läpi päiväkaupalla, mutta käytimme aikamme mielummin muuhun kuin pääsymaksujen maksamiseen ja jonottamiseen. Berlitzin oppaiden selailu voitiin siis tällä reissulla unohtaa kokonaan. Myöskään Nykin monet tavaratalot tai muut ostoksien tekemiseen tarkoitetut liikkeet eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta onnistuneet viemään rahojamme.
Top of the Rock oli New Yorkin näköalapaikkojen ehdotonta eliittiä.
Herkutteluhetket olivat ikuistamisen arvoisia tilanteita ja isoimman hampurilaisaterian syönyt herkkusuu palkittiin monta päivää kestävällä ähkyllä.
Amerikkalaisten hampurilaisketjujen överit ateriat olivat vähällä tuhota suolistomme, mutta onnistuimme pitämään ruokavaliomme monipuolisena syömällä silloin tällöin myös pizzaa ja hodareita. Erityisesti pizzan syömisestä osataan jenkeissä nauttia, sillä sitä jaetaan joissain baareissa ilmaiseksi juomatilausten kylkiäisenä ja perhepizzoja yritetään hätätilassa saada jopa Atlanttin ylittävälle reittilennolle, ettei nälkä pääse yllättämään pitkällä matkalla.
Hostellimme argentiinalaiset huonetoverit olivat varsinaisia keppostelun mestareita. Kuvassa heidän sänkyihimme tekemä halloween-installaatio. Kokeneelle reppumatkaajalle hostellimme oli varmasti päällisin puolin aika tyypillinen, mutta kun yö koitti ja kimppahuoneiden valot sammuivat, alkoi korvia vihlova nitinä ja natina, jonka aiheutti metallisten kerrossänkyjen liitokset. Sängyissä oli kaksi peittoa, joiden hyödyttömyys ilmeni aamuisin karulla tavalla, kun toinen peitteistä oli yön aikana kiertynyt kaulan ympärille jättäen muun ruumiin paljaaksi ja toinen peite oli usein tippunut lattialle. Kaikkia unettomia öitä ei voi kuitenkaan kohtuuden nimissä laittaa kokonaan peittojen tai sänkyjen syyksi.
New Yorkin sydämessä sykkivän Times Squaren valotaulut pumppaavat mainoksia 24/7.
New Yorkin taivaankattoa kurkottelee hävytön määrä pilvenpiirtäjiä. Rakennusmiehet ovat nousukauden hurmiossa riskeeranneet henkensä takoessaan lekat kipinöiden terästä ja valurautaa päätähuimaavissa korkeuksissa rakennuksiin, joista osa on pönöttänyt paikoillaan useita vuosikymmeniä kohottaen rakentajiensa arvostuksen mittaamattomiin lukemiin.
Ilmapiiri Manhattanin 29. kadulla sijaitsevissa kotibileissä oli kansainvälinen ja hetken asunnon vessassa asustelevia undulaatteja ihmeteltyäni lähdin metsästämään ilmaista kurkun kostuketta, jota huhujen mukaan oli asunnossa tarjolla. Juomanhakuyritys kääntyi valitettavasti päälaelleen asunnon afroamerikkalaisen emännän vaatiessa minulta esittäytymistä ja syytä haahuiluuni.
Kaupungin suuresta ja kesystä rottakannasta huolimatta onnistuin saamaan kuvia vain kuolleista rotista. Kadunylitys on New Yorkissa kuin venäläistä rulettia, missä ainoastaan nopeimmat ja onnekkaimmat selviävät hengissä. NYC:n liikenne synnyttää myös äärimmäistä tieraivoa, jonka ihmiset purkavat huutamalla autojensa ikkunasta tappouhkauksia suojatietä ylittäville jalankulkijoille tai muille autoilijoille.
Ken odotteli hypotermian partaalla New Yorkin yössä sielunkumppaniaan Barbieta saapuvaksi. Epäonninen Ken sai kuitenkin Barbien sijasta tällä kertaa tyytyä vain miespuolisten suomalaisturistien huomioon.
New Yorkin alamaailmaan mukaan tempautunut Ilkka löysi metrosta kaltaisensa kovanaaman suojelurahoja keräämään.
Istuimme iltaa tunnelmallisessa ja väljässä "olohuonebaarissa", missä ilmailun ystävä Ilkka pääsi esittelemään siipiensä kärkiväliä ilman oluen läikyttelyä ja rikkinäisiä tuoppeja. Manhattanin East Villagen baarit sijaitsivat konttausetäisyyden päässä hostelliltamme ja ne olivat maanantai-iltanakin täynnä ihmisiä, joten loogisin ajateltavissa oleva vaihtoehto oli toteuttaa baarikierros heti ensimmäisenä matka päivänä. Tutustuimme illan aikana myös East Villagessa asuvaan Minnaan, joka työskenteli Christie'sin taidehuutokaupassa keskikaupungilla ja oli vaikuttanut ulkomailla, lähinnä Lontoossa, jo yli 8 vuotta.
Kaduilla notkuessamme sorruimme muutaman kerran hodarimyyjien nakkisämpylöihin, vaikka kaupan eineshodaritkin olisivat varmasti voittaneet nämä surkeat räpellykset. Ala-arvoisen snack-elämyksen lisäksi nämä hodarimyyjät olivat epärehellisiä koijareita, jotka karmaa pelkäämättä perivät ylihintaa säälittävistä sämpylöistään. Matkaoppaissa oli muutama vinkki, miten kaupungissa pitäisi antaa tippiä, jos tippi ei sisältynyt laskuun. Tippikulttuuri oli kuitenkin aivan liian monimutkainen opeteltavaksi, joten helppo valinta oli olla antamatta tippiä ollenkaan. Ongelmia tässä toimintatavassa alkoi valitettavasti muodostua viimeistään baareissa, missä tarjoilijoiden palkka perustui asiakkaiden antamaan tippiin, mitä laskussa ei ollut etukäteen määritelty.
Torstaina 30.10. heräsimme varhain aamulla pöhöttyneinä ja yön riennoista rikkinäisinä jonottamaan Late Night with Conan O'Brien shown lippuja. Aamu oli kylmä ja Manhattanin kanjonimaisia katuja vihmoi viileä tuuli. Jonottaminen kuitenkin palkittiin muutamien tuntien jälkeen, kun toiveikkaita jonottajia oli ensin siirrelty pitkin Rockefeller Centerin käytäviä kuin tiedotonta karjalaumaa. O'Brienin show paukutettiin iltapäivällä läpi ammattimaisella tehokkuudella ilman uusintaottoja noin kolmessa vartissa.
NBA-seura New York Knicks tarjosi kotiyleisölleen ensiluokkaista urheiluviihdettä amerikkalaisen ammattiurheilun pyhätössä Madison Square Gardenissa, vaikka vieraana ollut Milwaukee Bucks kurittikin ylpistyneitä nykiläisiä selvin luvuin.
Coney Islandin huvipuiston todellinen surmanloukku oli Cyclone-vuoristorata, joka yhdessä muiden ruosteisten keikuttimien kanssa sai entisten huvipuistotyöntekijöiden ihot kananlihalle. Metrossa sai pilkkiä yli tunnin ennenkuin Manhattanin saarelta pääsi Coney Islandille, mikä nykyään rapistuvana ja autiona romukenttänä tarjoaa kävijälle mielikuvan siitä, kuinka loistelias ja säihkyvä vapaa-ajanviettokeskus Coney Island on parhaimpina vuosinaan ollut.
New Yorkin MoMA:n taidearsenaalin läpikahlaaminen oli raskasta ja osa museovieraista hyytyi reitin varrelle.
Brittany oli Syracusesta, New Yorkin osavaltion pohjoisosista, kotoisin oleva temperamenttinen ja värikäs persoona, jonka mielipiteet muun muassa matkan aikaisesta ruokavaliostamme tai jenkkien presidentinvaaleista eivät jättäneet ketään kylmäksi.
Näkymä Manhattanin valoista Brooklynin sillalta tai kokonaan Brooklynin puolelta Dumbon kaupunginosasta veti maton alta ja sanat suusta. Brooklynin italialaistaustainen asiantuntijamme, johdatti meidät muutaman drinkin jälkeen erään asuinrakennuksen katolle, missä saimme aitiopaikalta fiilistellä Manhattanin valomerta.
Brittanyn palkkio hänen pyyteettömästä vaivannäöstään oli rööki ja pari kulausta suomalaista salmaria. Palkkio luovutettiin juhlallisessa tunnelmassa Brooklynin sillan puolivälissä.
Kapakassa taaloja tuhlattiin muuhunkin kuin juotaviin. Sarah Palin simulaattoriksi ristitty hirven ja monen muun isokokoisen sorkkaeläimen metsästyspeli tarjosi hyvät sävärit ja vaati äärimmäistä keskittymistä.
Manhattanin katoilla käytiin keskustelua muun muassa kapitalismista ja USA:n politiikasta. Ruotsalainen Carla viihtyi New Yorkissa jo kolmatta kuukautta eikä paluu Ruotsiin ollut päällimmäisenä mielessä.
Brooklynin katoilla vierailtiin matkan aikana useamminkin. Minnesotasta kotoisin olevan Emman kanssa kävimme 40 asukkaan kerrostalossa, siis koko kerrostalossa, järjestetyissä juhlissa, missä paloturvallisuus ja järjestyksenvalvonta eivät kuuluneet järjestäjien juhlabudjettiin. Itseasiassa järjestäjät olivat säästäneet myös ruokatarjoilussa, sillä illan pöperöt oli dyykattu roskien joukosta.
Aamun pikkutunteina dj vetkutti villisti levyjä ja koreografiat tanssilattialla paranivat paranemistaan. Sinisessä smurffiasussa läpimurtoaan tavoitellut Brooklynin suurlähettilääksi itseään tituleerannut Jay oli illan kiistaton isäntä. Hän johdatti meidät hämyisiin loft-kemmakoihin Bushwickiin, Brooklyniin, virkavallan estelyistä välittämättä.
Sunnuntaina 2. marraskuuta koleassa syyssäässä juostiin New Yorkin maraton, jossa reitille lähti kymmeniä tuhansia juoksijoita.
