Ensimmäiset ja viimeiset päivät Singaporessa
Singaporessa olimme sekä matkan alussa että lopussa pari yötä. Vierailumme aikana Singaporessa oli sadekausi alkamaisillaan ja vettä satoi joka päivä. Matkan loppuvaiheessa, palatessamme takaisin Singaporeen, tunnelma oli kuin olisi palannut omaan kotiin, sillä asiat toimivat länsimaisessa yhteiskunnassa tuttujen normien mukaisesti, eli kukaan ei ole väkisin myymässä palveluitaan eikä hyödykkeiden hinnoista ajaudu myyjän kanssa katkeraan tinkimistaisteluun. Toisaalta reissunpäällä ryvettyneen länsimaalaisen reppumatkailijan olemus tai edesottamukset eivät suurkaupungin vilskeessä kiinnosta ketään. Ainoastaan Kallangin kaupunginosan kiinalaisravintolassa olimme huomion keskipisteenä, kun useampi kiinalainen pöytäseurue tarkkaili suupielet virneessä touhujamme. Pari olutta saa ihmeitä aikaan.
Ennen matkaa Singaporesta kerrottiin, että mm. purkan sylkeminen maahan tuo ankaran sakkorangaistuksen ja huumekaupasta joutuu narun jatkoksi. Purkkatahroja ei kaduilla näkynytkään, mutta ennakkokäsitykset kaupungin kliinisyydestä ja ankarasta lainsäädännöstä olivat liioiteltuja. Kohtuuttomilla sakkorangaistuksilla ja vankilatuomioilla peloteltiin kyllä riittämiin ja sanoma kansalaisten vapaudenriistosta välitettiin lukuisten kylttien avulla. Hyvä esimerkki oli Nanyang Technological Universityn sukkulabussin kyltti, missä kiellettiin oksentaminen. Toisinsanoen pahoinvointi ei ollut sallittua. Täyden virtsarakon purkaminen kadulle toi 500 dollaria sakkoa ja roskaaminen luonnonpuistossa enimmillään peräti 10 000 dollaria sakkoa. Loputtoman sääntömäärän noudattamisen valvontaan tuskin riittää resursseja, mutta toistaiseksi pelkkä rangaistuksilla uhkaileminen riittää pitämään Singaporen siistinä.
Tunnelma 13 tunnin lennon jälkeen Changin lentoasemalla, Singaporessa, oli hämmentynyt ja epäuskoinen. Masan tekemässä matkatavaroiden inventaariossa paljastui, että digikamera oli jäänyt Suomeen. Lisäksi HY:n elämänkatsomustieteilijä Amica onnistui nöyryyttämään allekirjoittanutta KLM:n in-flight tetriksessä.
Singaporen CBD on yksi Kaakkois-Aasian korkeimmista ja tyylikkäimmistä, mikä yhdistettynä alueen kolonialistisiin jäänteisiin tekee kaupunkikuvasta silmälle miellyttävän cocktailin. Kansa on monenkirjavaa ja katukuvassa näkee intialaisia, malaijeja, kiinalaisia, arabeja ja toki myös länsimaalaisia. Singapore on hintatasoltaan seudun kalleimmasta päästä, joten Laosissa tutuksi tullut tuhlaajapoika-meininki ei käy päinsä.
Boat Quayn baarialue tarjosi janoisille teekkareille kustannustehokkaita kolmen litran kaljatorneja, joita imaili mielellään trooppisen sadekuuron piiskatessa joen pintaa.
Kun kaljakiintiömme tuli täyteen paransimme maailmaa ja vakavoiduimme pohtimaan ihmiskunnan syntejä vesipiipun äärellä.
Clarke Quay on yöelämän pyhiinvaelluskohde, jossa katetun korttelirykelmän sisällä on kymmenittäin yökerhoja ja baareja. Ensitöiksemme törmäsimme alueella viinatynnyriin pudonneeseen australialaiseen steroidigorillaan, joka olisi mielellään leiponut meitä kunnolla turpaan. Unohtamalla hetkeksi perinteisen humalahölmöilyn ja snägäriördäämisen Clarke Quay esittäytyy kuitenkin tyylikkäänä klubialueena, missä prostituoidut ja huumeet ovat viety pois näkyvistä. Kuva on Yello Jello -retrobaarista, missä paikallinen bändi herätti beatlesmaniaa uudelleen henkiin.
Ryystimme makeat Singapore Sling -drinkit Kaakkois-Aasian korkeimman hotellin 71. kerroksen baarissa. Kokemuksen sinetöi ympäröivästä asiakaskunnasta poikkeava vaatetuksemme: uimashortsit ja flipflopit.
Matkan viimeisenä iltana piti käydä kokeilemassa Clarke Quayn laidalle pystytettyä Extreme River Bungy -vitkutinta, joka sinkoaa kolmen hengen korin muutaman kymmenen metrin korkeuteen. Yläilmoissa ehtii sitten parin sadasosa sekunnin ajan haukkoa happea ja ihailla kaupungin silhuettia. Hintansa arvoinen vetkutus, mutta kyydistä taltioidun videon voi mielestäni suosiolla jättää ostamatta.
Sentosan saarelle, Singaporen edustalle, pääsee kaapelikopin kyydillä, josta avautuu mahtavat näkymät kaupungin suunnattomalle satama-alueelle ja valtavalle rakennustyömaalle.
Sentosan saari hemmotteli turisteja sekä markkinatalouden oravanpyörässä jumittavia kaupunkilaisia virkistysmahdollisuuksillaan. Reissun ensimmäiset pintarusketukset ja tuntuma lämpimään meriveteen otettiin Sentosan uimarannalla. Rannalla oli mukavasti elämää, muslimitytöt uittivat huntujaan merivedessä ja intialainen ukkeli otti kalkinvaaleasta ihostani kännykameralla kuvia. Todennäköisesti kaveri sai kuvistaan hyvät rahat lähettäessään ne paikalliselle Uutislehti 100:lle.
Matkan parina viimeisenä päivänä kävimme Singaporessa mm. MacRichien luonnonpuistossa. Valitettavasti sinä päivänä turistimelojilla ei ollut asiaa järvelle, sillä meneillään oli paikallisten nuorten kanoottiskabat. Soutusessioiden sijasta menimme flipflopit jalassa trekkailemaan siinä toivossa, että olisimme nähneet apinoita. Jouduimme tyytymään kuitenkin vain muutamaan lintuun ja sammakoiden kurnutukseen.
Kävimme tutustumassa noin 20 000 opiskelijan Nanyang Technological Universityyn. Kyseisessä opinahjossa koettiin pari viikkoa sitten traaginen tapahtuma, kun eräs lopputyötään valmistellut oppilas puukotti professorinsa kuoliaaksi ja tappoi sen jälkeen itsensä hyppäämällä yliopiston katolta. Yliopisto tarjoaa opiskelijoille sen verran hyvät palvelut, että kampusalueelta ei tarvitsisi poistua ulkomaailmaan kertaakaan opiskelujen aikana. Tämä on kuulemma valitettavan totta mm. vähävaraisten vietnamilaisten vaihto-opiskelijoiden keskuudessa, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa poistua kampusalueelta.
Leikimme hetken aikaa tunnollista vaihto-opiskelijaa ja kävimme kaiketi yliopiston suurimman luentosalin takarivissä istuskelemassa.
Matka Singaporesta Laosiin ja uneton yö KL:ssa
Ennen pitkää junamatkaa Malesian Kuala Lumpuriin tankkasimme pakkimme täyteen riisiä ja kananluita Singaporen rautatieaseman ruokalassa.
Singaporen rautatieasema oli vaatimaton rakennus kaupungin laitamilla ja aseman laiturialueelta löytyikin vain kaksi raidetta. Rautatieasemalle kyydinnyt taksikuskikin olisi vienyt meidät mieluiten linja-autoasemalle.
Singapore-KL junan viihdekeskusta pyörittävä konduktööri oli ennen matkaa poiminut hyllystään verisimmät ja väkivaltaisimmat sota-kung-fu -elokuvat, joita junassa matkustavat pikkulapset katselivat silmät pyöreinä.
Malesian radan varrella oli lunki meininki. Raideliikenne toimi periaatteella kaksi askelta eteenpäin ja yksi taaksepäin, sillä lähes jokaisen aseman kohdalla juna lähti peruuttelemaan palatakseen myöhemmin uudestaan samalle asemalle. Tämä raiteiden edestakainen hiominen oli osittain syynä siihen, että parinsadan kilometrin matkaan suttaantui useita tunteja. Juna itsessään on eurooppalaisiin luotijuniin verrattuna kivikautinen kolistelija, joka kiikkeränä rotiskona yrittää heitellä matkustajiaan ulos avoimista ovistaan.
Kuala Lumpurista ehdimme näkemään vain olennaisimman, sillä olimme perillä kaupungissa vasta illalla klo 21 aikoihin ja lento Laosiin lähti jo seuraavana aamuna klo 8. Syy myöhäiseen saapumiseemme oli aamu-unisuus ja myöhästyminen Singaporesta lähteneestä aamujunasta. Majoitusta emme varanneet KL:sta vaan painoimme samoilla silmillä Singaporesta Laosiin. Tällä tavalla säästimme rahaa ja ehdimme nähdä KL:n vilkasta yöelämääkin. KL muistutti monorailin ikkunoista tihrustettaessa etäisesti Shanghaita, mutta jos kaupungissa olisi viettänyt aikaa pitempään ja päiväsaikaan olisi KL:n ilme voinut esittäytyä uniikimpanakin.
Todisteeksi KL:n käynnistä suoritettiin hätäinen poseeraus matkalla kaksoistornien luo. Taustalla näkyy KL Tower, joka maston kanssa häviää korkeudessa vain muutaman metrin kaksoistorneille. Aivan kuten Singaporessakin, KL:ssa sää oli sateinen. Erona oli se, että KL:ssa sadevesi ei johtunut yhtä tehokkaasti pois kaduilta ja dengue-lätäköitä oli siellä täällä.
KL:n välttämätön nähtävyys oli Petronas Twin Towers, 452 metriä terästä ja lasia. Islamilaisella ideologialla suunniteltu tornikaksikko on varma katseen kahlitsija ja ylpeydenaihe, missä itseasiassa ei kuitenkaan ole muuta malesialaista kuin sijainti.
Ruotsalaistytöt, Marinda ja Erica, aloittivat julkisen lemmiskelyn KL:n yössä. Yökerhossa aikaa tappaessamme orientin helteinen huuma sai myös erään pakistanilaisen miehen avautumaan elämänsä naisista ja maksullisten naisten kunnioituksen puutteesta asiakkaitaan kohtaan. Tarina oli mielenkiintoinen, mutta valitettavasti aikataulumme oli tiukka ja jouduimme jatkamaan matkaa lentoasemalle. Lentomme lähti halpalentoyhtiöille osoitetusta LCC-terminaalista, mihin oli jopa kahden tunnin matka, joten saimme olla tyytyväisiä että ehdimme lennolle ja aikataulumme piti.
Yli vuorokauden kestäneen valvetilan sivuvaikutuksena muistini on pyyhkiytynyt lähes kokonaan KL-Vientiane -lennon osalta. Hämärien muistikuvien mukaan koneen kyljessä luki Air Asia ja lentokoneessa istuttiin polvet suussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti