Thaimaa

Bangkok

Thaimaahan lähdettiin lauantaina 7. päivänä maaliskuuta Vang Viengistä. Matka Bangkokiin sisälsi muutaman bussimatkan: Vang Viengistä Vientianeen, Vientianesta Nong Khaihin ja Nong Khaista Bangkokiin. Thaimaassa tapahtuneisiin pitkiin bussimatkoihin kyllästyi nopeasti seuraavista syistä: bussimatkan aikana katseltiin ja kuunneltiin rätisevistä telkkareista thaimaan viihdeteollisuuden häiriintyneimpiä tuotoksia, keskellä yötä tapahtuneita pysähtelyjä oli tiuhaan, kaupunkien ruuhkissa seisoskeltiin ahkerasti ja ihmisiä haettiin kyytiin eri puolilta kaupunkia. Kalleimmissa busseissa olisi voinut saada järjellisempää ja nopeampaa kyytiä.


Bangkokin ilma oli täsmälleen niin ahdistava kuin on kuullut kerrottavan. Kuumuutta ja saasteita ei päiväsaikaan pääse pakoon mihinkään. Legendaarisella Khao San Roadilla tuktuk-kuskit, prostituoidut, kädestä ennustajat ja lukemattomat kaupustelijat yrittävät rajoittaa matkailijan itsenäistä päätäntävaltaa tarjoamalla väkisin palveluitaan. Illalla kadulla vallitsee niin kaoottinen sekamelska, että selvinpäin liikkuvaa käy sääliksi. Känniset länkkärit edustavat mallikkaasti törmäilemällä pikaruokakärryihin, tanssimalla holtitonta letkajenkkaa ja rähinöimällä. Kaikesta vastuuttomasta ja moraalittomasta toiminnasta huolimatta katu on kuitenkin ehdottomasti näkemisen arvoinen.


Tuktuk-källi osui ja upposi, sillä löysimme itsemme Bangkokin Ison Buddhan -patsaalta, vaikka tarkoituksemme oli mennä ostoksille. Sunnuntaina patsaan luona oli runsaanlaisesti jengiä, joten tilanne oli otollinen varpusparven vapauttamiselle. Tilanteesta ei valitettavasti saatu kunnon kuvaa, mutta suoritus oli varsin onnistunut.


Tuktuk-kuskit kyyditsivät meitä mielellään pukuostoksille. Erään liikkeen myyjä kehuskeli myyneensä puvut Kari Tapiolle ja Suomen vahvimmalle miehelle. Onnistuipa kaveri myymään sitten vielä meillekin puuvillapaidat ja solmiot.


Buddhalaisen temppelin talonmies joutuu toisinaan uhmaamaan painovoimaa huolehtiessaan Bangkokin hengellisestä omaisuudesta.


Kävimme katsomassa Muay thai -nyrkkeilyä Rajadamnern-stadionilla parin ruotsalaisen kundin kanssa. Ottelut eivät olleet kovin kiinnostavia, vaikka yksi ulkomaalaisten nyrkkeilijöiden matsikin nähtiin. Masa oli ehkä tylsistynein kaikista, sillä kaveri torkkui puolet tapahtumasta ja hätyytteli stadionin lehtereillä asustelleita torakoita.

Full Moon @ Koh Phangan

Matkan kenties odotetuin tapahtuma oli Full Moon Party, Koh Phanganin saarella Etelä-Thaimaan itärannikolla. Varasimme matkan saarelle Bangkokista yllätys yllätys tuktuk-kuskin avustuksella. Matkatoimiston kautta varatun bussi-/lauttamatkan oli tarkoitus viedä Surat Thanin kaupungin ja Koh Samuin -saaren kautta, mutta matka kulki Chumphoniin, josta lautalla Koh Taon sukellussaaren kautta Koh Phanganille. Ainoastaan matkan määränpäällä tosin oli merkitystä, joten mitäs pienistä. Chumphonin venesatamassa odotimme keskellä yötä muovi-istuimissa torkkuen lauttaa noin 3-4 tuntia. Kaikki eivät kuitenkaan nukkuneet, sillä aamuyön hämärinä tunteina eräs bilesaarelle matkalla ollut tyttö päätti mennä pusikkoon soittamaan sähköpianoaan ja kirkumaan itse säveltämiään lauluja. Se niistä yöunista.



Koh Phanganilla tavoitimme usean päivän juhlineen Jugin, joka oli ystävällisesti varannut meille bungalowin eräältä kauniilta rannalta saaren länsiosasta. Bungalow-kylän ravitsemuksesta, terveydenhuollosta ja matkajärjestelyistä piti huolen piiskatakatukalla tyylitelty Pot-niminen herra.


Järjestimme Thaimaan mittakaavassa tavallista siveellisemmän ping pong -shown. Kuuleman mukaan laskuveden ja suotuisten virtausten aikaan takana näkyvälle merelle ilmestyi hiekkasaareke, jolla pystyi pelaamaan vaikka jalkapalloa.


Full Moon -rantareivit vietettiin 10.-11.3. Koh Phanganin Haad Rin -biitsillä, mihin ahtautui yhteensä noin 20-30 000 täydenkuun juhlijaa. Kuvia varsinaisista juhlista ei ole, sillä kamerat eivät tykkää hiekasta, merivedestä, viinasta eivätkä vartalomaaleista.

Koh Samui


Full Moonin jälkeen siirryimme lautalla naapurisaarelle Koh Samuille. Vietimme saarella kaksi yötä ja vuokrasimme skootterit, joilla pörrätessä saari tuli astetta tutummaksi. Pikkuveljeensä Koh Phanganiin verrattuna Samui oli varsinainen turistirysä, jonka lentokentältä lähteviä lentoja ei voinut olla huomaamatta ja kuulematta. Saari oli kuitenkin myös huomattavasti kookkaampi kuin Phangan, joten hiljaisempiakin rantoja löytyy syrjäisemmiltä seuduilta.


Chawengin rannalla oli chillejä baareja/ravintoloita, joissa kokit valmistivat herkullisia ja merellisiä aterioita. Ruokapöytään tuotiin myös viidakosta riistetty apina, joka oli kuitenkin liian elävä syötäväksi.


Kun rannalla rötväys riitti vuokrasimme muutamat 1400-kuutioiset vesilelut ja kävimme ulapalla hurjastelemassa.


Samuin pohjoisrannikolta löysimme hieman syrjäisemmän rannan, mistä varasimme bungalow-mökin yöksi. Illalla tapasimme pari paikallista setää, joiden kanssa pelasimme baccaratia ja pokeria. Toinen, rakennusalalla ansioitunut herra, oli tilannut seuraan pari thaityttöä, jotka hän myöhemmin illalla asetti korttipeliin panokseksi.


Skoottereista oli löpö niin lopussa, että jouduimme kaatamaan tankkiin rommia. Automaattivaihteisilla prätkillä ei valitettavasti ollut asiaa Samuin saarta diagonaalisesti halkoville hiekkapoluille, joten ajelimme vilkkaasti liikennöidyillä pääväylillä.


Paikallisen torin ruokakojut olivat kulinaristin aarreaittoja. Kolmen tuuman mittainen öntiäinen oli liian hapokasta tälle trävellerille. Huomatkaa kuvassa myös turvallinen ja hyvin päähän istuva kypärä.

Patong Beach, Phuket



Phuketin vaihtoehdoista kohteeksi valitsimme legendaarisen turistirysän, Patong Beachin, joka oli yksi vuoden 2004 tsunamin traagisimmista näyttämöistä. Ranta on erityisen tunnettu yöelämästään, mihin mekin kävimme tutustumassa. Myös suomalainen viihdemoguli Sedu Koskinen on sovittanut Onnela-konseptinsa Patong Beachin klubiskeneen Seduction-nimisellä yökerhollaan. Päiväsaikaan varakkaat ja ikääntyneet länsimaalaiset ukot kuhertelevat rantahietikolla thaityttöjen kanssa ja illalla päihtyneet sedät irstailevat tissibaareissa. Unelmaloma Thaimaan auringon alla huipentuu lopulta sukupuolitautiin.


Alueen pääraitilla ihmiskauppa käy ylikierroksilla ja kadunvarren kojuissa myydään jopa sähkötainnuttimia, joilla voi ilmeisesti rauhoittaa kimpussa häärivät ladyboyt. Baareissa huojuva torni -niminen palikkapeli oli suosittua prostituoitujen kanssa harrastettua ajanvietettä, missä ystävämme Jugi oli vaihtovuotensa aikana kehittynyt yllättävän eteväksi.