Viva España!

Fuengirolan 8.-19.7. loma alkoi siitä, mistä lomat nyt yleensä alkaa eli Helsinki-Vantaan lentoaseman The Oak Barrel -pubista. Sekä meno- että paluulento olivat kestoonsa nähden juuri ja juuri siedettäviä itkevien pikkulasten ja vetolaukkujen kanssa kantapäille ajelevien eläkeläisten parissa.


Espanjan aurinkorannikolla kenties kätevintä olisi vuokrata auto loman ajaksi, jotta lähiseutu tulisi parhaiten tutuksi ja ruokakauppaan ei tarvitsisi kävellä 3 kilometriä vuorenrinnettä pitkin. Me emme tyttöystäväni kanssa kuitenkaan vuokranneet autoa tai edes skootteria, vaan olimme julkisten liikennevälineiden ja taksien armoilla. Julkisista liikennevälineistä kenties suurin saavutus tällä alueella on paikallisjunayhteys Málagan kaupungista. Aivan vaivatonta junalla liikkuminen ei kuitenkaan ole.

Espanjassa tuntuu olevan vahva sääntö siitä, että oma istuinpaikka tulisi luovuttaa ikäihmisille heidän astuessa junaan tai muuhun julkiseen kulkuvälineeseen. Tämä on monilta osin vastenmielistä. Junat ovat täynnä ikäihmisiä, mikä tarkoittaa, että joudut seisomaan koko junamatkan. Lisäksi ikäihmiset ovat harvoin kiitollisia, kun luovutat heille istuinpaikkasi. Mikäli et huomaa tai halua luovuttaa istuinpaikkaasi, ikäihmiset työntävät ahterinsa eteesi ja käytännössä istuvat syliisi.

Juna-asemalla odottaessa kävi ilmi, että osa junaan pyrkivistä ikäihmisistä on menettänyt myös järkensä. Muun muassa Torreblancan juna-asemalla oli muuan skitsofreeninen rouva, jolla oli vahva taipumus rikosoikeuden tuomariksi. Minulle rouva langetti tuomion murhasta ja elinkautisen vankeusrangaistuksen. Aion kuitenkin valittaa tuomiostani korkeampaan oikeusasteeseen, mikäli mahdollista.


Fuengirolan keskustassa rannan tuntumassa kulkee eloisia ihmisiä kuhiseva Moncayo-kävelykatu, jonka varsi pursuilee ravintoloita ja baareja. Tekipä mielesi pihviä, kalaa tai pelkkää Tinto Veranoa, niin tältä kadulta löytyy valinnanvaraa. Lisäksi kadulla parveilee Välimeren konstilla millä hyvänsä ylittäneitä afrikkalaisia siirtotyöläisiä kauppaamassa dvd-levyjä, koruja, aurinkolaseja yms. Näille ihmisille elämä tuskin on kovin paljon helpompaa rapakon tällä puolella, sillä viranomaiset siivoavat tällaista sakkia pois kadulta sikäli mikäli siestaltaan ehtivät.


Yhtenä päivänä oli hyvä heittää omatoimimatkailijan viitta harteilta ja heittäytyä alusta loppuun järjestetyn bussiretken vietäväksi. Niissä pääsee kuitenkin mukavasti rentoutumaan turistibussin ilmastoinnin hyrrätessä, katsomaan ikkunasta autoilijoiden sekoilua liikenteessä ja ihastella maisemia muiden turistien letkeässä seurassa. Fuengirola ja epäilemättä muutkin rannan turistiklusterit ovat täynnä retkiä välittäviä matkatoimistoja, joissa retkien hinnat on sovittu kuulemma toimistojen kesken samanhintaisiksi. Marginaalista vaihtelua hinnoissa kuitenkin esiintyy, joten hinnoista tinkiminen on täysin perusteltua. Oma hintadebattini ei valitettavasti päätynyt alennettuun hintaan. Sinnikkäästä yrittämisestä minut palkattiin kuitenkin peräti parilla kuulakärkikynällä.

Rotkokaupunki Rondan retkellä turistioppaanamme toimi aavistuksen gonahtanut herra, jonka parasta antia olivat muutamat sovinistiset letkautukset. Turistikierroksen opas veti yllättävän sujuvasti puolet englanniksi ja puolet saksaksi. Varsinkin saksankieliset lauseet rullasivat suusta pehmeällä ja sydämellisellä intonaatiolla. Pienet miinukset oppaalle pitää kuitenkin antaa puuduttavan hitaasta ja laahustavasta kävelytyylistä. Härkätaistelujen puolustuspuhe oli myös erikoista kuunneltavaa, enkä välttämättä allekirjoita kaverin höpinöitä.


Turistikierroksella käytiin pälyilemässä myös Marbellan öljysheikkien ökyjahteja, sekä kadunvarteen pysäköityjä Lamborghineja. Pitkä retkipäivä alkoi kuitenkin näkyä turistien keskuudessa, sillä maailman suurimpien huvijahtien sijaan porukkaa tuntui kiinnostavan enemmän satama-altaan reunalla istuminen ja kalojen syöttäminen leivänmurusilla. Glamouria huokuva Marbella on pintaliidokkaiden turistien kohtaamispaikka, missä loman onnistuminen mitataan suoraan käytetyn rahan määrällä.


Kauppareissu hypermarketkeskus Eroskiin voi helposti viedä koko päivän. Ostosparatiisia edelsi nimittäin perinteinen paikallisbussisekoilu ja kilometrien pituinen kävely moottoritien vartta pitkin. Paikallisbussisekoilu oli varsin hämmentävä, sillä vaikka kaupungissa on vain muutama linja, niin väärän linjan valitseminen tapahtui väistämättä. Moottoritien varrelta löytyi muun muassa 18-reikäinen minigolf-rata. T'ällä radalla suorittaminen oli toissijaista, sillä radalla lyötiin maila toisessa ja kalja toisessa kädessä.


Kauppakeskuksessa oli kymmenien naisille suunnattujen muotiliikkeiden ja miehille suunnattujen hierovien nojatuolien lisäksi myös elokuvateatteri, jossa pyöri muutamia ei-dubattuja elokuvia. Näistä valitsimme yhden kävijämagneetin, jonka juonenkäänteet taisivat unohtua jo seuraavana päivänä. Elokuvateatterista päästyämme kaupat olivat vielä auki, sillä keskuksessa pääsee rahoistaan eroon arkisin aina klo 22.30 saakka.


Espanjan aurinkorannan lomakohteisiin on pystytetty huomattava määrä vesipuistoja, mitkä kieltämättä kuumana kesäpäivänä vetävät puoleensa. Sisäänpääsymaksut ja jonot vesiliukuihin ovat armottomia, joten pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan tässäkin viihtymiseen suunnitellussa paikassa. Torremolinosin Aqualandissa ajatukset olivat jo tulevassa jalkapallon MM-kisojen finaaliottelussa, eikä mestaristakaan tuntunut olevan epäselvyyttä. Käytyämme muutamassa vesiliukumäessä lapsosten kanssa siirryimme ravintolan puolelle. Juomatilauksessa tapahtui jotain selittämätöntä ja saimme molemmat eteemme litran kokoiset Tinto Veranot. Tämän nähtyämme oli selvää, että vesiliukumäkiin ei enää sinä päivänä olisi asiaa.


Keskellä kuumaa heinäkuuta Fuengirolan ranta oli päivittäin täynnä paikallisia ja ulkomaisia lomalaisia. Ranta on miellyttävä mm. siitä syystä, että siellä ei tarvitse hävetä omia rusketusrajojaan. Monet brittituristit ovat ryyppyputken lisäksi onnistuneet saamaan kivuliaan kirkkaanpunaisen rapurusketuksen. Ranta ei ehkä tarjoa korkeita aaltoja surffaajille, mutta sitäkin paremman ympäristön uimapatjalla kellumiselle tai letkeän rantatenniksen pelaamiselle. Rantamyymälöiden pallot ovat kuitenkin hävytöntä sekundakamaa, joten paras tuoda omat pallot mukana.


Rannalla hikoillessa tulee väkisin katselleeksi merellä tapahtuvaa temmellystä, kuten vesiskoottereilla ajelua, banaaniveneen poukkoilua aaltojen päällä, polkuveneellä sotkemista ja parasailingia. Parin rantapäivän jälkeen halu kokeilla jotain kyseisistä aktiviteeteista nousee vastustamattoman suureksi. Parasailingissa meidät nostettiin veneen perästä varjolla ilmaan yli 150 metrin korkeuteen merenpinnasta. 70 euron seikkailu yläilmoissa natisevien turvavaljaiden kanssa kesti noin 20 minuuttia, jonka jälkeen meidät kelattiin takaisin veneeseen. Extreme-yrittäjien jäynäosastoon kuului myös kyytiläisten varpaiden dippaus veteen veneen vauhtia hiljentämällä. Joskus järjestäjät onnistuvat kämmimään koko varjon turisteineen veden varaan, mitä valtaosa turisteista pitää normaalina tapana.

Rantauduttuamme järjestäjät rahastivat erikseen ajon aikana ottamistaan polaroid-kuvista, jotka olivat enempi vähempi epäonnistuneita hutiotoksia. Tätä verotonta lisätulonlähdettä myytiin muistaakseni 5 eurolla per kuva. Omalla kameralla ei tietenkään ollut mahdollisuutta ottaa kuvia. Kaikki kiitos kuitenkin järjestäjille, että laskivat meidät kovista tuulista huolimatta turvallisesti alas yläilmoista.


Fuengirolan keskustan eläintarha tai trendikkäämmin "Bio Park" oli päällisin puolin viihdyttävä paikka afrikkalaisen rumpyryhmän paukutellessa menemään tarhan poluilla. Toisaalta korviin särähti erään oppaan kertoma "innovaatio" kalterittomasta eläintarhasta, sillä kalterit oli tässä tarhassa ainoastaan korvattu syvillä vallihaudoilla, mikä ei suinkaan ole kovin ainutlaatuinen temppu maailmassa.


Vierailimme myös Málagan satamakaupungissa, joka on yllättävän rauhallinen ja turistiystävällinen ollakseen reilusti yli 500 000 asukkaan (Wikipedia) kaupunki. Toisaalta mielikuva lienee hieman vääristynyt, sillä vierailimme lähinnä kaupungin turistikeskustassa ja siestan aikaan. Málagan kaupungin ylle kohoava Alcazaba-arabilinnoitus oli hyvä käyntikohde, sillä sisäänpääsy oli opiskelijoilta vaivaiset 60 senttiä. Opintomatkana linnoitus ei silti kovin hyvin toimi audio-visuaalisen opintomateriaalin puuttuessa, mutta näkymät alas Málagan kaupunkiin ovat miellyttävät.


Jalkapallon MM-kisojen finaali-iltana Fuengirolan rantakadulla Paseo Maritimolla ilmassa oli sähköä ja tunnelma oli räjähdysherkkä. Espanjan voittomaalin jälkeen alkoivat kansanjuhlat, mitkä eivät laantuneet päiväkausiin. Kaduilla liehuivat puna-keltaiset värit, laulu raikui ja kansallistunne oli parhaimmillaan. Kaduille oli tuotu juhliin perheen pienimmätkin, vaikka ajoittain juhlat olivat melkoista riehumista.


Ajokunnossa ja vähemmän ajokunnossa olevat nousivat auton rattiin ja lähtivät äänitorvea toitottaen ajamaan keskustan katuja ympäriinsä. Itsekin innostuin voitonjuhlista siinä määrin, että nousin auton ikkunalle istumaan ja huutelemaan ohikulkijoille kuka oli juuri voittanut maailmanmestaruuden. Auton päälle yrittivät hyppiä muutkin juhlahumusta päihtyneet sankarit, mutta brittikuskillamme oli selvät pelisäännöt konepellin päällä rötköttämisestä. Juhlat huipentuivat Fuengirolan keskusaukiolle, minkä keskellä olevan patsaan ympärille ihmiset halusivat jostain syystä kokoontua. Patsaan ympärillä ihmismeri sekoili pitkälle aamuyöhön asti.