The Boy from Ipanema

Rio de Janeiro oli matkamme ensimmäinen ja viimeinen kohde. Tulomatkallahan olimme viettäneet kokonaisen päivän Rion lentoasemalla ja tinkineet taksikyytiä Copacabanalle, jotta saisimme tunnit tehokkaasti käytettyä. Meidän budjettiin sopivaa kyytiä emme kuitenkaan koskaan saaneet, joten jouduimme odottamaan varsinaista Rion tunnelmaa loppuun asti.

Rio on eksoottinen ja kahtiajakautunut kaupunki, missä toisessa kaupunginosassa rikkaat asuvat kaltereiden takana omissa linnoissaan turvallisuusjoukkojen vartioinnissa ja toisessa kaupunginosassa rikolliset käyvät huumekauppaa ja ampuvat toisiaan konetuliaseilla. Me majoittauduimme Copacabanan kaupunginosaan vain noin 500 metrin päähän rannasta. Alue oli perusturvallista, missä voi huoleti hummailla ja provosoida paikallista kantaväestöä. Favela-nuorien jengisodat eivät näkyneet muualla, kuin hostellin ilmoitustaululla, missä mainostettiin järjestettyjä turistikierroksia Rocinha-favelaan.


Hostellihuoneemme oli arviolta noin viiden neliön koppi, missä sängyt oli pedattu muovilla, ilmastointikone pysähtyi päiväsaikaan ja alkoholin nauttiminen oli tietenkin ehdottomasti kiellettyä. Sijainti korvasi kuitenkin laadun ja auringossa keitetyt apinat keksivät keinot viihtymiseen.


Lippujen saaminen Brasilian pääsarjan Taca Rio -derbyyn olisi voinut olla helpompaakin. Aluksi yritimme ostaa liput suoraan kuuluisalta Maracana-stadionilta. Stadionilla ei henkilökunnan mukaan kuitenkaan internet-lähteistä poiketen pelattaisi kysymäämme ottelua ja areenan lippuluukut olivat säpissä. Toisaalta stadionin ulkopuolella eräs rehellisen oloinen veijari oli myymässä lippuja johonkin kyseisenä päivänä pelattavaan otteluun, joten toivoa oli jäljellä. Yritimme ostaa lippuja myös Botafogo-seuran toimistosta, mutta tästäkin episodista lähdimme ilman lippuja. Lopulta palasimme takaisin lähtöruutuun ja hankimme liput oman hostellimme aulasta kyyteineen päivineen.


Futismatsissa tunnelmaa kohotettiin muutamalla katuoluella Flamencon fanilauman keskellä. Juttusille päästiin muuan amerikkalaisseurueen kanssa. Odotukset tuntuivat olevan korkealla illan ottelun suhteen, mutta keskiössä oli tietenkin optimaalisten nousukännien saaminen ennen ottelua. Amerikkalaisseurueen vanhempi herra kertoi 80-luvulla käyneensä vaimonsa kanssa Suomessakin pikavisiitillä ja kehuskeli samaan hengen vetoon suomalaisten olevan kovia uimareita. Ukon tarinat kuulostivat pitemmän kuuntelun jälkeen siltä, että hän kärsi jonkinlaisesta dementian esiasteesta.


Noin 10 000 katsojan otteluksi Botafogo-Flamenco Engenhao-stadionilla oli varovaisesti järjestetty. Epäilemättä Brasilian pääsarjan otteluissa tunnelma on räjähdysherkkä ja huligaanit pistävät ajoittain kaupungin säpäleiksi, mutta tässä kyseisessä ottelussa poliisiarmeija oli melko suuri. Mellakka oli kuitenkin syttyä turistilaumassa, kun stadionin sisällä ei myyty olutta. Järjestäjien kyky kontrolloida turistilaumaa riistäytyi käsistä ja osa turisteista lähti stadionille omatoimisesti, vaikka tarkoitus oli mennä sisälle yhdessä käsikädessä. Kulttuurille tyypilliseen tapaan ottelun päätyttyä Flamencon kannattajat tanssivat tiensä ulos stadionilta sambarumpujen tahdittamina.


Matkan aikana monet ennalta kuullut tai luetut tarinat on osoitettu perättömiksi, mutta tarinat legendaarisesta Ipaneman rannasta ovat totisinta totta. Polttavan auringon alla kolmannen asteen palovammat syntyivät väistämättä, mutta kivun vastapainoksi tarjolla oli infernaalista rantalööbailua.


Sugar Loaf on El Cristo de Redentor -patsaan ohella Rion tunnetuimpia nähtävyyksiä. Auringonlaskun aikaan sokeritopan kalju kupolihuippu täyttyy jo tutuksi tulleista turistimassoista. Välinpitämättömät ihmiset ottavat nopeasti haltuun parhaimmat näköalapaikat, joten tunnelma alkaa näinkin romanttisessa ja kauniissa paikassa herkästi kiristymään. Tähän ongelmaan haluan antaa sokeritopan valloitusta suunnitteleville ilmaisen vinkin, jonka avainsana on röyhkeys. Ennen auringonlaskua käyt hakemassa näköalatasanteella olevan puiston penkin ja asettelet sen parhaimman näköalapaikan kaiteen eteen siten, että yksikään turisti ei voi asettua näköalasi tielle. Tämän jälkeen on rentouttavaa siemailla olutta ja katsella kun aurinko taittuu Rion vuorien taakse. Vanhukset ja raskaana olevat äidit tietysti hamuilevat istuinpaikkaasi, mutta muista, että tämä on niitä hetkiä elämässäsi, jolloin itsekkyys kannattaa.


Lopuksi vielä sana Rion liikenteellisistä järjestelyistä. Kaupunkirakennetta rikkovat jyrkät kukkulat sumputtavat Rion ruuhkaliikennettä tiettyihin pullonkaulakohtiin. Liikenne matelee kävelyvauhtia ja on pysähdyksissä monessa risteyksessä.Taksimatka lentokentälle saattaa kestää useita tunteja, mikä on hyvä huomioida lähtöpäivänä. Ruuhkasta selviäminen saattaa kuitekin olla vasta esimakua. Meidän tapauksessa lentokenttämatka muuttui jännitysnäytelmäksi jo alkumetreillä, kun taksi ei tuntiin päässyt muutamaa liikennevaloristeystä pidemmälle ja moottoripyörätaksit päristelivät puikkelehtien ohi. Aikansa ruuhkakaduilla seisoskeltuaan taksikyytimme siirtyi vihdoin moottoritielle, missä taksista katosi yllättäen tehot ja pirssi lipui hitaasti pysähdyksiin keskelle moottoritietä. Lopulta tämä oli kuitenkin onnenpotku, sillä kyyti oli siihen saakka ilmainen ja uusi kyyti lentokentälle hoitui verrattain ripeästi.