Tres fronteras

Tres fronteras on rajavyöhyke, missä kolme valtiota, Argentiina, Brasilia ja Paraguay, kohtaavat. Kullakin valtiolla on alueella omat rajakaupunkinsa, Argentiinalla Puerto Iguazú, Brasilialla Foz do Iguacu ja Paraguaylla Ciudad del Este. Näistä kaupungeista majoittauduimme Puerto Iguazúun, mikä kaikki kolme kaupunkia nähtyämme oli hyvä valinta.

Puerto Iguazússa turisti saatta törmätä vastustamattomaan tarjoukseen, missä mainostetaan ilmaista pizzaa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan pizza on lapsellisesti nimetty ilmaiseksi pizzaksi. Koijausta on kuitenkin hyvin vaikea välttää, vaikka se etukäteen olisikin tiedossa. Totuus pizza-tarjouksesta on, että ravintola tarjoaa todellisuudessa kolme pizzaa kahden hinnalla, jolloin vasta kolmannen pizzan voidaan väittää olevan ilmainen. Tähän päivään asti en ole kuitenkaan tavannut ihmistä, joka jaksaisi syödä kolmea täysikokoista ravintolapizzaa yhden aterian aikana.

Ekstaasireivaajille Puerto Iguazústa löytyy yksi yökerho, joka luultavasti alkaa täyttymään vasta klo 2:n jälkeen yöllä. Valitettavasti vain harva turisti on tajuissaan enää siihen aikaan. Toisaalta kaupungissa on useita terassibaareja ja matkamuistomyymälöitä, missä ajan saa kulumaan leppoisasti. Paras tapa aloitella iltaa varten Puerto Iguacussa on todennäköisesti istua kalsarit jalassa ilmastoidussa hostellihuoneessa ja juoda elintarvikekaupan kaipiroskaa muovimukeista.

Iguazún putoukset


Iguazún putoukset ovat kiistatta ylihinnoiteltu turistirysä, jonka häikäilemättömän rahastuksen huipentuma on luonnonsuojelualueelle perustettu luksushotelli Sheraton. Tämä epäkohta voidaan kuitenkin sivuuttaa, sillä Iguazún putoukset ovat ehdottomasti näkemisen arvoiset, eikä liika turismi ole pystynyt pilaamaan niitä. Ajoittain kameran eteen hyppivät ja kulkureittejä tukkivat turistit kuitenkin vituttavat. Tässä asiassa helpottaa kuitenkin röyhkeys ja välinpitämättömyys muita kohtaan.


Iguazún putouksilla samoja putousten päälle tehtyjä siltoja käyttivät myös alueen villieläimet, jotka etsivät tilaisuutta pujahtaa aterialle turistin eväsreppuun.

Ciudad del Este & Itaipun pato


Paraguayn ja Brasilian rajalla sijaitseva Ciudad del Este on jälleen yksi Etelä-Amerikan pahamaineisista rajakaupungeista. Meille kaupunkia mainostettiin paikkana mistä voisi ostaa erittäin halvalla mitä tahansa. Hyvä paikka ostaa siis kaikki tuliaiset ja vähän muutakin. Heti kun bussi oli ylittänyt Brasiliasta Paraguayhin vievän sillan alkoivat ihmiset teiden varsilla koputella bussin ikkunoita ja myymään roinaansa. Yrityksestä huolimatta kauppa ei käynyt kovinkaan hyvin, sillä bussillinen turisteja osti Ciudad del Estestä yhteensä yhden pullon vettä. Myyjien tyrkyttämiä tuotteita olivat esimerkiksi piraatti-cd:t, telkkarit, nyrkkiraudat, kortsut ja yleisesti ottaen kaikki materiaalinen rihkama. Myytävät tuotteet ja myyntitapa ohikulkevia autoilijoita ahdistellen tekivät paikallisen kauppiaan työstä nöyryyttävää. Rikollisuus rehotti ja ilmapiiri oli erittäin otollinen turistin totaaliselle koijaukselle. Turistibussimme kuljettaja kierrätti meitä hätäisesti eräällä kauppakujalla, missä myytävät tuotteet olivat tiukasti muoveihin pakattuina lukkojen takana ja hintoja ei ollut nähtävillä. Kukaan ei ostanut mitään edes esimerkiksi muille. Ciudad del Este oli siis varsinainen ostosparatiisi.


Paraguayn ja Brasilian energiantuotannon jalokivi oli Itaipun pato. Tämä fantastinen betonirakennelma turbiineineen tuottaa kummallekin valtiolle sähköä useiden ydinreaktorien verran. Pato on selvästi ylpeyden aihe paikallisille, sillä kylillä promottiin kyseistä rakennelmaa 10:n maailman merkittävimmän ihmisen luoman ihmeen joukkoon.


Padon turistikeskuksessa turisteja aivopestiin uuvuttavalla propagandavideolla, missä kehuttiin lähinnä padon tulvajärven alle jääneiden eläinten pelastusoperaatiota. Ohjattu turistikierros oli vahvasti kontrolloitu, eikä omatoimiselle seikkailulle energialaitoksessa ollut mahdollisuuksia.


Brasilian rajaviranomaiset säikäyttivät sekoilullaan, kun heidän järjestelmänsä mukaan en ensimmäisen Brasilian vierailuni jälkeen ollut poistunut maasta ollenkaan ja nyt olin tulossa maahan Argentiinan puolelta. Sakkosanktiouhkailujen jälkeen tilanne raukesi, kun rajaviranomaiset löysivät passistani vedellä liuottuneen leiman Corumban raja-asemalta. Syy sekoiluun löytyi Corumban raja-asemalta, missä tietoliikenneyhteyksien puuttuessa poistumistani maasta ei yksinkertaisesti voitu syöttää järjestelmään.


Brasilian sisäinen lento Rio de Janeiroon tapahtui jo tutuksi tulleella Gol-halpalentoyhtiöllä. Yhtiön turvaohjeiden mukaan veteen tapahtuvan pakkolaskun yhteydessä ei suinkaan tarvitse pukea päälleen pelastusliivejä. Kunhan vain muistaa ottaa istuintyynynsä mukaan, niin homma toimii kätevästi.